lauantai 10. marraskuuta 2012

Päivänvalokuvia kakkospuutarhasta

Taustalla oleva männyntaimi sai sittenkin häädön ja laitoin tilalle vähän korkeamman "risun". Tämä syreeninoksa ei kasva oikeasti, mutta hoitakoon lehtipuun virkaa kevääseen saakka.

Oikeaan reunaan täytyy myös siirtää keväällä vaikkapa keijuangervojen pieniä siementaimia pensaikoksi.


Tämän heben(?) olin myös ostanut jo aikaisemmin syksyllä. Oli vähän turhan iso tähän kohtaan, mutta en viitsinyt alkaa jakamaan tai karsimaan. Tuskin se säilyy talven yli? Mehitähdet sensijaan selvisivät aiemmassa puutarhassa sekä kuivuudesta että tulvasta hienosti.


Kaari on kovin paljas ilman köynnöstä. Ensi kesänä pitäisi keksiä siihen joku uusi pihakasvi. Ei ehkä kuitenkaan maahumalaa tai hiirenvirnaa, ettei hetken päästä tarvita viidakkoveistä portista päästäkseen. Rautalankakiemuratkin voisivat olla yksi ratkasisu.


Vain termari ja eväät puuttuu. Onneksi kuitenkin on valoa, jos sattuu hämärä yllättämään.

Joku lienee kerännyt kranssitarpeita ja käynyt samalla hieman istuskelemassa.


Kukas pensaiden takaa kurkistelee? Havujen taakse jäi noin 5 cm kaistale maata, mihin täytyisi kivien lisäksi keksiä jotain. Sammal voisi ainakin toimia. Tai jokin matala heinä. Haarikko?


Tässä vielä minipuutarha nro 2 yläviistosta kuvattuna. Ruukku tulee majailemaan talven kasvihuoneessa. Kesäksi se voisi siirtyä vaikka terassin pöydälle tms. Ei ehkä kuitenkaan täyteen aurinkoon ja sateeseen.



Löysin ilokseni vanhat leikkieläimeni, ja tämä vähän isompi peura 1970 -luvulta uskaltautui heti uutta puutarhaa tarkastelemaan. Kumpa ei nyt sitten vain rouskuttaisi ihan kaikkea suuhunsa ;)


Mukavaa marraskuuta!

torstai 8. marraskuuta 2012

Minipuutarha nro 2

Edellisessä postauksessa kerroin miten ensimmäiselle minipuutarharuukulle kävi. Yhtä kokemusta rikkaampana kävin illan pimetessä uuden, isomman ruukun kimppuun.

Ruukun pohjalla on nyt reikä. Kantapään kautta opin, että sellainen täytyy elävien kasvien kanssa olla. Pohjalle keräsin pihasta salaojitukseksi ja kevitykseksi männynkäpyjä.


Käpyjen päälle laitoin kerroksen sanomalehteä estämään mullan välitöntä valumista pohjalle. Multana käytin sitä mitä kesän jäljiltä sattui löytymään, eli sisäkukkamultaa (sitä Biolanin Mustaa). Sekaan heittelin myös hieman hiekkaa.

Taustalla näkyy vanha pääosin sisäkasveista tehty minipuutarha, ja aika mihinän se tosiaan oli kun vertaa ruukkujen kokoa. Mullan levityksen jälkeen lähdin sisälle kahville.


Kahvitteluni aikana ilta pimeni ja jouduin kaivamaan salaman esiin. Pikkuhavut ja ale-maksaruohon oli ostanut jo kuukausia sitten. Männyn taimen nappasin käteeni kivikkomaalta ajuruohoja kaivaessa. Ei se siinä kohtaa olisi muutenkaan voinut kauaa kasvaa. 


Sommitelin ja istutin kasvit pikaisesti. Lisäsin vielä hieman multaa ja hiekkaa.


Laitoin vanhan, ruosteisen köynnöskaaren paikoilleen ja ladoin astinkivet hiekalle. Ja sitten hyytyikin otsalampun akku. Kuopus pelasti minut pimeästä kasvihuoneesta tuomalla taskulampun ja näyttämällä hieman valoa puutarhaan. 

Puutarha kaipaa vielä hieman viimeistelyä, mutta sen teen suosiolla päivänvalossa. Otan sitten myös lisää kuvia. Siihen asti heippa!


Minipuutarhan syksy

Kesän aurinko, kuumuus ja hajamielinen huithapelipuutarhuri on vaarallinen yhdistelmä sisäminipuutarhalle. Eipä siinä muuta tekijöitä tarvittu, kun tähän ensimmäiseen sisäminipuutarhaani tuli yllättäen ja pyytämättä syksy keskelle kesää.

Niin kauan meni hienosti kun ruukku oli keittiön ikkunalla. Suihkuttelin ja nypin kuivuneita lehtiä melkein päivittäin. Jossain vaiheessa tarvitsin pöydälle tilaa ja siirsin ruukun salin nurkkaan, minne paistaa keskipäivän aurinko hetken aikaa. Kun ruukku oli pois silmistä, sen kastelu unohtui muutaman kerran kohtalokkain seurauksin. Ensin kuukahti minikissus, sitten lankaköynnös ja lopulta melkein kaikki muutkin.

Jossain vaiheessa kiikutin (=unohdin) ransistyneen puutarhan ulkoportaille. Kuivuuden jälkeen tulee yleensä sadekausi ja niin meilläkin, joten minipuutarhaani koetteli myös pariin otteeseen kunnon tulva. Syyssiivoa tehdessä sain sitten viimein kaadettua enimmät vedet ruukusta ja vietyä sen kasvihuoneeseen odottamaan toimenpiteitä.



Tänään otin tästä surullisen oloisesta puutarhasta talteen köynnöskaaren, kivet ja muutaman mehitähtisissin. Ensi keväänä sitten uudella innolla tämän, tai heti hieman isomman sisäminipuutarhan kimppuun, eikös vaan? Sitten kun helmikuun pakkanen (toivottavasti) paukkuu, lunta vihmoo vaakasuoraan eikä sisäinen puutarhuri enää meinaa pysyä housuissaan siemen/kasvikuvastojen kolistessa postilaatikkoon. Sitten on taas aika haistella maan tuoksua ja saada kynsien alle multaa.

Ja sillä kertaa en tee samaa virhettä kuin nyt, eli joko poraan kiltisti tuon ruukun pohjaan reiän, tai hankin valmiiksi reiällisen, isomman ruukun. Tai vaikka vadin.