Ruukun pohjalla on nyt reikä. Kantapään kautta opin, että sellainen täytyy elävien kasvien kanssa olla. Pohjalle keräsin pihasta salaojitukseksi ja kevitykseksi männynkäpyjä.
Käpyjen päälle laitoin kerroksen sanomalehteä estämään mullan välitöntä valumista pohjalle. Multana käytin sitä mitä kesän jäljiltä sattui löytymään, eli sisäkukkamultaa (sitä Biolanin Mustaa). Sekaan heittelin myös hieman hiekkaa.
Taustalla näkyy vanha pääosin sisäkasveista tehty minipuutarha, ja aika mihinän se tosiaan oli kun vertaa ruukkujen kokoa. Mullan levityksen jälkeen lähdin sisälle kahville.
Kahvitteluni aikana ilta pimeni ja jouduin kaivamaan salaman esiin. Pikkuhavut ja ale-maksaruohon oli ostanut jo kuukausia sitten. Männyn taimen nappasin käteeni kivikkomaalta ajuruohoja kaivaessa. Ei se siinä kohtaa olisi muutenkaan voinut kauaa kasvaa.
Sommitelin ja istutin kasvit pikaisesti. Lisäsin vielä hieman multaa ja hiekkaa.
Laitoin vanhan, ruosteisen köynnöskaaren paikoilleen ja ladoin astinkivet hiekalle. Ja sitten hyytyikin otsalampun akku. Kuopus pelasti minut pimeästä kasvihuoneesta tuomalla taskulampun ja näyttämällä hieman valoa puutarhaan.
Puutarha kaipaa vielä hieman viimeistelyä, mutta sen teen suosiolla päivänvalossa. Otan sitten myös lisää kuvia. Siihen asti heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! Kiitos. / Thank you for your comment!